Jokaisella mamulla on siniristinsä kannettavana
– dramaturgin näkökulma Ishmael Falken tapahtumateokseen Puoliaika
Puoliaika (7.3.2025 Turun Kaupunginteatteri) on kertaluontoinen monologi ja näyttämöteos siitä hetkestä, ja siinä hetkessä, jolloin sen tekijästä, nukketeatteritaiteilija Ishmael Falkesta, tulee suomalainen. Kyseessä ei ole passin, oleskeluluvan tai kansalaisuuden saaminen, ne kaikki taiteilijalla on jo. Kyseessä on jäljelle jäävä viimeinen, epämääräinen ja abstrakti virstanpylväs: se oikea suomalaisuus. Miten ihmeessä sen voi saavuttaa? Hetki on alkuvuodesta 2025 otollinen: Falken elämässä koittaa nimittäin oikeasti päivä, jolloin hän on yhteenlasketusti oleskellut pidemmän ajan Suomessa kuin synnyinmaassaan. Numerot siis kertovat, että hänestä on tuleva tilastoteknisesti, tieteellisesti ja siis aikuisten oikeasti suomalainen. 1
Työskentelin dramaturgina teoksessa. Puoliaika on tunnin mittainen näyttämöteos ja monologi, joka sai ensimmäisen ja viimeisen esityksensä 7.3.2025 Turun Kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä. Vain yhden näytöksen esitysmäärä oli konseptuaalinen ratkaisu: suomalaistuminen voi tapahtua vain kerran. Teosta voisi luonnehtia autofiktiiviseksi: se sisältää omaelämäkerrallisia aineksia, mutta käyttää samalla vapauttaan ja villitsee ne fiktiivisin maustein.
Esitystä työstettiin Ishmael Falkelta tulleiden ideoiden ja materiaalin sekä kohtausluonnosten pohjalta. Hän toi käsikirjoitustapaamisiimme materiaalia, josta keskustelimme ja jota kirjoitimme auki ja järjestimme. Pöydälle kertyi tarinoita Ishmaelin Suomessa asumisen varrelta, sanaleikkejä, esineitä ja visuaalisia elementtejä. Oli myös aihe, jota ei voinut ohittaa: tosielämän tilanne Ishmaelin synnyinmaassa Israel-Palestiinassa on ollut koko käsikirjoitusprosessin ja kaksi vuotta sitä ennenkin ollut raaka taukoamatta. Rajasimme esityksestä pois Israel-Palestiinan välisten suhteiden käsittelyn, sillä sen Falke on jo tehnyt kattavasti edellisessä (ja edelleen mahdollisuuksien mukaan keikkailevassa) teoksessaan Extraneitsytevankeliumissa.2 Sen keskiössä on Palestiinan ensimmäinen seksikauppa, joka toimii juonellisena alustana nimenomaan Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin käsittelylle. Puoliaika sen sijaan käsittelee maahanmuuttajuutta ja siihen liittyviä tunteita omaelämäkerrallisesta näkökulmasta. Sodanvastaisuus on kuitenkin Falken teoksia läpileikkaava teema, ja Puoliajassa oli tilaisuus tuoda esiin näkökulma sotaan päähenkilön lapsuuden haaveiden ja niistä luopumisen kautta.
Jeesus kantaa siniristiä lumikinoksessa
Valitussa näkökulmassa näytelmän Ishmael Falke esittää itsensä nimenomaan maahanmuuttajana, mamuna. Käytän sanaa myös tässä tekstissä. Kuten Falken teoksissa usein, elämä ja teatteri menevät sekaisin. Teoksen ensimmäisessä kohtauksessa Falke kantaa Suomen siniristin lavalle Finlandian pauhatessa. Raamatullinen suureellisuus katkeaa arkiseen kuulutukseen: “Puoliaika, 60 minuuttia, yleisöä pyydetään istumaan paikoillaan.” Falke astuu lavan eteen alusvaatteissaan ja kertoo, että äskeinen oli teatteria, mutta nyt alkaa tosielämä.
Tärkeäksi kuvalliseksi motiiviksi materiaalin keskeltä nousi risti, joka löytyy sekä Suomen lipusta sekä Falken synnyinmaasta Jeesuksen kantamana. Käsikirjoitusta työstäessämme puhuimme paljon Jeesuksesta, ja minulle jäi erityisesti mieleen Ishmaelin kertoma kokemus, jossa Jeesus vertautuu tavalliseen ja arkipäiväiseen naapuriin. Falken lapsuudessa Israel-Palestiinassa Jeesus oli hänelle kuin naapurin Pekka – itsestään selvä ja tuttu näky arkipäivässä, jota ei tullut ajateltua silloin sen kummemmin.3 Vasta kun Falke muutti Suomeen, Jeesus hyppäsi suorastaan silmille. Ishmael kuvaili minulle hämmennystään: yhtäkkiä tuo vanha tuttu, samoilta naapurustoilta kotoisin, olikin jo tullut tänne kaukaiseen pohjoiseen maahan jo kauan aiemmin. Ja mikä oudointa - hän oli superjulkkis ja oikea oman kylän poika.
Suomessa byrokratiaan ja esimerkiksi henkilötunnukseen suhtaudutaan hyvin vakavasti. En ollut syntyjäni suomalaisena edes sen kummemmin ajatellut, että tosiaan – ilman hetua ei täällä pysty juuri mihinkään. Falken mukaan hetu on Suomessa paljon merkittävämpi asia kuin esimerkiksi Israelissa.
Yksi punainen lanka esityksessä on Ishmaelin tositarina henkilötunnus-kaimasta. Kun Ishmael sai oman suomalaisen henkilötunnuksensa, hän huomasi, että hetun perässä luki suluissa “(elää)”. Tarkoittiko se siis, että jollakin suomalaisella oli oltava sama henkilötunnus, jonka perässä luki suluissa “(kuollut)”. Näytelmän Ishmael hämmentyy mysteerin edessä ja selvittää hetu-kaimansa arvoitusta. Saman henkilötunnuksen jakaa siis joku jo kuollut suomalainen, joka on Falken tavoin sukupuoleltaan mies ja syntymäpäivältään täysin sama. Oikeassa elämässä juttu ei selvinnyt, mutta näytelmä voi kääntää jo alkujaankin absurdin tarinan vieläkin absurdimmaksi. Onko hetu-kaima kuollut juuri silloin kun Ishmael on tullut Suomeen, ja mitä siitä pitäisi ajatella? Kuoliko joku suomalainen, jotta Ishmaelille riittäisi tilaa ja henkilötunnus? Henkilötunnuskaiman mysteeristä tulee uhrautumisen tarina. Se on teosta läpileikkaava teema, joka kaikuu jo ensimmäisten kohtausten Jeesus-rinnastuksessa.
Suomalaisen isänmaallisuuden ytimessä on juhlava ylpeys siitä, että joku toinen ennen minua on tehnyt ja uhrannut kaiken – jopa elämänsä sen vuoksi, että voisin elää vapaasti. Henkilötunnuksen saaminen joltakin kuolleelta ja kuopatulta suomalaiselta näyttäytyy metaforana tilanteesta, jossa maahanmuuttajan integroitumisen paineet ovat kohtuuttomat. Jos suomalaisen on tunnettava kiitollisuudenvelkaa omista esi-isistään, maahanmuuttajan on oltava ainaisen kiitollinen ja tunnettava kunnioituksensekaista syyllisyyttä toisten esi-isien taisteluista. Kiitollisuudenvelat ovat niin abstrakteja, uuvuttavia pinoja tunteellista velkaa, että niiden alle voi lähinnä luhistua. Sellaista velkaa on mahdoton maksaa takaisin, sillä vaikka tekisi mitä, velka ei koskaan pienene.4. Kuten kirjailija Pajtim Statovcikin kirjoittaa maahanmuuttajan näkökulmasta romaanissaan Tiranan sydän:
“Ja kaltaiseni maahantunkeutujan, ulkomaalaisen, vieraskielisen pitäisi olla aina ja kaikkialla tietoinen siitä, etten saa tavoitella samanlaisia asioita kuin italialaiset [puhuja muuttanut Albaniasta Italiaan], koska heidän silmissään en ansaitse sitä siksi, että minun esi-isäni eivät taistelleet niiden vuoksi.”5.
Näytelmän Ishmael omaksuu syyllisyyden, kun hän saa Kekkosen ilmestykseltä selville, että hänen vuokseen henkilötunnus-kaimaa ollaan pistämässä talkkunaksi, ja että taustalla on valitettava tosiasia siitä, että suomalaisuus on rajattu resurssi, jota ei riitä kaikille.
Lavalla oleva kello käy eteenpäin, ja suomalaistumisen hetki esityksen lopussa koittaa vääjäämättä. Koska suomalaisuutta ei riitä kaikille, lopullisen integraation pystyy tarjoamaan vain joukko yleisössä istuvia suomalaisia, jotka luovuttavat Ishmaelille kantasuomalaisia solujaan. Lavalle saapuu lääkäri, joka esittelee viranomaismaisen asiallisesti mitä solun luovutus vaatii, näytelmän Ishmael on huolissaan ja vaatii lääkäriä kertomaan yleisölle kaikki sivuvaikutukset. Lääkäri kertoo rauhoitellen yleisölle tulevan toimenpiteen, jonka seurauksena heidän suomalaisuudestaan lähtee pois aivan pieni, mikroskooppinen pala. 6.
Lääkäri laittaa kumihanskat käteensä ja istuutuu polkuharmoonin ääreen. Solut luovutetaan laulamalla yhdessä Maamme-laulu. Ishmael Falkesta voi tulla suomalainen vain silloin, jos paikan päällä olevat katsojat jakavat Ishmaelille omaa suomalaisuuttaan. Silläkin uhalla, että heistä itsestään tulee luovutuksen myötä vähän vähemmän suomalaisia.
Kirjailija James Baldwinilla on ajatus, jonka Ishmael oli kirjoittanut muistiin ja jonka hän toi vapaasti suomentamanaan (ja ehkä samalla hieman uudelleen ajattelemanaan) yhteen käsikirjoitustapaamiseemme:
Identiteetti kyseenalaistetaan vain silloin kun joku uhkaa sitä. Ja silloin kun vahva alkaa romahtaa, tai kun heikko alkaa nostaa päätään. Tai silloin kun muukalainen tulee kaupungin portista sisään. Tästä eteenpäin hän ei ole enää muukalainen. Hänen läsnäolonsa tekee meistä muukalaisia. Eikä välttämättä muukalaisten näkökulmasta - vaan meidän.7.
Ajatuksen mukaan muukalaisen pelkkä läsnäolo aiheuttaa “meissä” muutoksen. Tulkitsin lainausta: Ihmiset yhteisöissä pyrkivät muuttumaan toistensa kaltaisiksi, jotta kuuluisivat paremmin porukkaan. Yhteisöt kasvattavat itselleen identiteettejä. Yhteisön sekaan astuva muukalainen, yhteisön ulkopuolinen, on silloin kävelevä Toiseus. Kun toiseus ja hänen muista eroava näkökulmansa astuu yhteisön sekaan, samassa yhteisön homogeeninen identiteetti rikkoutuu hiukan. Tämä rikkoutuminen herättää yhteisön jäsenissä pelkoa, sillä yhteinen identiteetti on liima heidän välillään. Vaikka muukalainen ei tekisi mitään – vaikka hän vain kävelisi yhteisön keskuuteen, on hän sillä jo muuttanut paljon. Ishmael täydensi tulkintaani: Ilman muukalaista ja toiseutta, yhteisöä ei ole alun perinkään. Muukalainen, eli ulkopuolinen, määrittää yhteisön, sillä ilman muukalaista on vain joukko samanlaisia ihmisiä. Enemmistö tarvitsee vähemmistöä ollakseen enemmistö. Kalatkaan eivät ajattele olevansa märkiä. 8.
Julkinen keskustelu ja politiikka on tälläkin hetkellä väärällään maahanmuuttovastaisuutta. Vaikka maahanmuuttajat eivät tekisi mitään, he tuntuvat olevan pelkällä olemassaolollaan jo uhka suomalaisille. Näkökulmat, joita maahanmuuttajat Suomeen ja suomalaisuuteen tuovat, ei nähdä olevan yhteisöä rikastuttava, vaan nimenomaan köyhdyttävä voima.9. Vallitsevassa retoriikassa maahanmuuttajat pikemminkin vievät kuin antavat. 10.
Usein teatteriesityksen tai taidekokemuksen jälkeen ihminen on hieman muuttunut, kasvanut tai ainakin saanut itselleen jotakin. Falken teoksessa hän itse kokee muodonmuutoksen ja sen myötä yleisö menettää palan suomalaisuudestaan, identiteetistään. Ilmoille jää kaikumaan kysymys: Ovatko suomalaiset tämän jälkeen hiukan köyhempiä tai todella menettäneet jotakin?
Ishmael Falke on tehnyt pitkän uran nukketeatteritaiteilijana. Hän on alansa tunnetuimpia nimiä Suomessa ja yksi alan merkittävistä kehittäjistä ja uudistajista. Falke on laajentanut perinteisen nukketeatterin ajatusta muun muassa kirjassaan Niin se vain on - Maailmankaikkeus nukketeatteriesityksenä.11. Teoksen lyhyissä esseissä Falke esittelee joukon tosielämän tilanteita nukketeatterin kautta ja taidelajille tyypillisin käsittein. Kun esimerkiksi jalkapallo-ottelua katsotaan nukketeatteriesityksenä, tulee tapahtumasta esiin liikettä, dynamiikkaa ja suhteisuuksia: Pallo on nukettaja, sillä se liikuttaa pelaajia. Pallon liikuttamana pelaajat yltyvät päättömään juoksuun kentän, eli näyttämön, toiselta laidalta toiselle.12. Esimerkit sulauttavat nukketeatterin käsitteet tosielämän tilanteisiin ja samalla purkavat nukketeatterin olennaisimpiin osasiinsa: liikkeeseen, jota erilaiset suhteisuudet saavat aikaan, sekä materialisoituneisiin ideoihin eli esineiden ja symboleiden rinnastuksiin.
Peilaan Falken ajatteluun ja totean, että yllä esitetyn James Baldwinin ajatuksen muukalaisen aiheuttamasta muutoksesta voi hahmottaa voimakkaana nukketeatterillisena tilanteena ja suhteena. Mamu voidaan nähdä nukettajana, joka muuttaa suomalaisten yhteisöä vain kävelemällä sen keskuuteen.
Muodonmuutos on myös nukketeatterin yksi keskeisistä ominaispiirteistä. Kuten Niin se vain on -kirjassa, Puoliaika-esityksessäkin nukketeatteri saa laajemman asiayhteyden: spekuloidun fyysisen sekä henkisen muodonmuutoksen, joka tapahtuu yhdessä yleisön kanssa, ja yleisön avulla.
Viitteet
1. Puoliaika, käsikirjoitus, 2024.
2.Grus Grus Teatterin ja Tehdas-Teatterin yhteistuotanto, 2022.
3. Ishmaelin mukaan juutalaisessa perinteessäkin Jeesuksen kaltaisia profeettoja oli tuhansia.
4. Olen kiitosvelkaantunut kaulaani myöten, enkä ikinä pystyisi maksaa edes velan korkoja vaikka luovuttaisin kaikki vereni ja kantasoluni.” Puoliaika-käsikirjoitus, 2024.
5. Statovci, Pajtim. Tiranan sydän s. 88,89. Otava 2016.
6.“Ainoastaan olette ihan pikkasen, mikroskooppisen vähän, yhden pikkiriikkisen kantasuomalaisen solun verran vähemmän suomalaisia. Voitte kyllä jatkossakin ajaa autoa, uida järvessä, maksaa laskuja, rakastella, ratkoa sanaristikot, ulkoiluttaa koiraa, leipoa joulutorttuja. Useimmat teistä ei välttämättä huomaa mitään, mutta jotkut teistä, vain joskus harvoin, tuntevat, että pieni aivan mikroskooppinen pala suomalaisuudesta puuttuu.” Lääkärin repliikki, Puoliaika-käsikirjoitus, 2024.
7.James Baldwinin ajatusta mukaillen Ishmael Falken oma suomennos, alkuperäisteos ei muistissa
8.Keskustelut Ishmaelin kanssa syyskuussa 2024.
9.Allekirjoittaneen äiti opettaa suomea monikielisille lapsille suomalaisessa alakoulussa. Kertomansa mukaan hän tekee jatkuvasti lisätöitä sen eteen, että lasten omia kieliä ja kulttuureja pidettäisiin kouluyhteisöä rikastuttavana, eikä yritettäisi siivota niitä pois kouluarjesta.
10.Esityksessä viitataan ennakkoluulojen symboliksi muodostuneeseen lausahdukseen “ne tulevat viemään meidän naiset ja työt”.
11. Ishmael Falke. Julkaisija: Grus Grus Teatteri 2021.
12.Falke: Niin se vain on - maailmankaikkeus nukketeatteriesityksenä, s. 26
FI 
SV
Leave a Comment:
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.