{"id":5170,"date":"2025-06-27T06:48:12","date_gmt":"2025-06-27T06:48:12","guid":{"rendered":"https:\/\/grusgrus.fi\/?p=5170"},"modified":"2025-06-27T07:39:38","modified_gmt":"2025-06-27T07:39:38","slug":"havainnoista-yleison-kohtaamiseen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/grusgrus.fi\/sv\/havainnoista-yleison-kohtaamiseen\/","title":{"rendered":"HAVAINNOISTA YLEIS\u00d6N KOHTAAMISEEN"},"content":{"rendered":"
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t

Prosessini Varissuo \u2013 Ys\u00e4rin teinisafarin dramaturgina \nMarja Kangas\n<\/h2>\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Kun kerron, ett\u00e4 ty\u00f6skentelen dramaturgina Grus Grus Teatterissa, ihmiset kysyv\u00e4t minulta usein \u201deli mit\u00e4 sin\u00e4 siis teet?\u201d. Kysymys onkin \u00e4lytt\u00f6m\u00e4n hyv\u00e4, sill\u00e4 teatterikent\u00e4ll\u00e4 on edelleen erilaisia k\u00e4sityksi\u00e4 dramaturgin ty\u00f6st\u00e4 ja ty\u00f6nkuva vaihtelee my\u00f6s tekij\u00e4- ja produktiokohtaisesti. Kerron t\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 prosessistani Janna Haaviston <\/span>Varissuo \u2013 nittiotalets ton\u00e5rssafari<\/span><\/i> -esityksen dramaturgina sek\u00e4 avaan omia taiteen tekemisen periaatteita.\u00a0<\/span><\/p>

Vastaan dramaturgin mystist\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 ihmetteleville: \u201dautan ajattelemaan\u201d. Dramaturgi Elina Snicker muotoilee ty\u00f6nkuvan: \u201cdramaturgi auttaa kanssakulkijana toisen teosta syntym\u00e4\u00e4n, h\u00e4n havainnoi sit\u00e4, miten valittu ja rajattu materiaali on jo j\u00e4rjestetty tai j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n kokonaistaideteokseksi niin, ett\u00e4 se kantaa toivotunlaista sis\u00e4lt\u00f6\u00e4.\u201d 1<\/em><\/span> Tunnistan t\u00e4m\u00e4n itselleni erityisen mieluisaksi ty\u00f6teht\u00e4v\u00e4ksi: rakastan sis\u00e4lt\u00f6jen ja rakenteen pohtimista sek\u00e4 osien ja kokonaisuuden suhteen hahmottelua. K\u00e4yn tekij\u00e4n kanssa dialogia, joka tarkoittaa usein kysymysten tekemist\u00e4. Tarkastelen materiaalia eri n\u00e4k\u00f6kulmista ja ik\u00e4\u00e4n kuin testaan sit\u00e4 ja teatteriesityksess\u00e4 tutkailen erityisesti tilaa, aikaa ja yleis\u00f6suhdetta. Tavoitteeni on auttaa tekij\u00e4\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n tietoisia valintoja. Ty\u00f6skentelen my\u00f6s kirjailijana ja dramaturgin ty\u00f6 on ihanaa vastapainoa omalle kirjoittamiselleni. Oman materiaalini j\u00e4rjesteleminen kun on minulle yleens\u00e4 vastenmielisemp\u00e4\u00e4: minulla on tekstiin tunnesuhde, joka vaikeuttaa sen avointa ja villi\u00e4 tarkastelua.<\/span><\/p>


TAITEILIJAN TEHT\u00c4V\u00c4 ON HAVAINNOIDA\u00a0 TODELLISUUTTA<\/b><\/p>

Minulle (mink\u00e4 tahansa) taiteen tekeminen l\u00e4htee todellisuudesta tehdyist\u00e4 havainnoista. Mietin aina my\u00f6s taiteen kokijana, ett\u00e4 1) mit\u00e4 teos sanoo, v\u00e4itt\u00e4\u00e4 tai kysyy todellisuudesta, ja 2) millaista uutta todellisuutta teos ehdottaa. Olen aiemmin tehnyt 12-vuotisen uran p\u00e4\u00e4toimisena teatterin opettajana ja huomasin toistavani havaitsemista t\u00e4rkeytt\u00e4. Hoin lauseita: \u201dtaiteilijaksi kasvaminen on havainnoitsijaksi kasvamista\u201d, \u201dilman havaintoja ei ole mit\u00e4\u00e4n\u201d ja jopa \u201dhavainto antaa kaikki ratkaisut esityksen tekemiseen\u201d! Minua kiinnostaa aina: <\/span>mik\u00e4 on taiteilijan havainto todellisuudesta?\u00a0<\/b>2<\/em><\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Kirjailijat puhuvat usein aistihavaintojen t\u00e4rkeydest\u00e4.\u00a0 Aistit yhdist\u00e4v\u00e4t meid\u00e4t ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n maailmaan ja siksi aistihavainnoilla saa lukijan el\u00e4ytym\u00e4\u00e4n tekstiin. K\u00e4yt\u00e4n havainto-sanaa t\u00e4ss\u00e4 kuitenkin laajemmassa merkityksess\u00e4. Havainto tarkoittaa minulle asiaa, tapahtumaa, hetke\u00e4, suhdetta tai ilmi\u00f6t\u00e4 \u2013 oikeastaan mit\u00e4 tahansa asiaa, johon tekij\u00e4ll\u00e4 on henkil\u00f6kohtainen suhde. Teatterintekij\u00e4t havainnoivat usein erityisesti ihmisten toimintaa ja henkil\u00f6iden v\u00e4lisi\u00e4 suhteita, mutta havaintojen kohde voi olla vaikka lahopuu, kuten Seija-Leena Salon esityksess\u00e4 <\/span>Puukalmojen pidot<\/i><\/b><\/a>. Henkil\u00f6kohtainen suhde ei tarkoita omakohtaista kokemusta, vaan sit\u00e4, ett\u00e4 jokin asia yksinkertaisesti kiinnostaa, vaivaa, h\u00e4iritsee tai kiihottaa niin paljon, ett\u00e4 sit\u00e4 haluaa k\u00e4sitell\u00e4 taiteen keinoin.<\/span><\/p>

Opetusvuosieni aikana n\u00e4in, miten tietoinen havaintol\u00e4ht\u00f6inen ty\u00f6skentely kirkasti opiskelijoiden esityksi\u00e4. Heid\u00e4n ei tarvinnut keksi\u00e4 seuraavaa p\u00e4r\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja uutta ekokriisi-posthumanismi-kapitalismikritiikki-trauma-aihetta, jolla saisi s\u00e4\u00e4ti\u00f6iden ja rahastojen apurahahanat avautumaan. Kannustan menem\u00e4\u00e4n aiheeseen havainnot edell\u00e4. Kuningasideaa ei tarvita, tarvitaan vain havaintoja \u2013 ja paljon! Ja todellisuus on niin rikas, ett\u00e4 havainnot ja sit\u00e4 kautta aiheet eiv\u00e4 tule loppumaan. El\u00e4mme ajassa, jossa tapahtuu jatkuvasti k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 asioita, ja juuri taide on alue, jossa tuota k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 voidaan k\u00e4sitell\u00e4.<\/span><\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t
Kuva: Janna Haaviston arkisto<\/figcaption>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/figure>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

HENKIL\u00d6KOHTAISUUS \u2013 UHKA VAI MAHDOLLISUUS?<\/b><\/p>

Ys\u00e4rin teinisafarin<\/span><\/i> l\u00e4ht\u00f6kohta oli selv\u00e4. Janna Haavistoa kiinnosti Varissuo, ys\u00e4ri ja teini-ik\u00e4 \u2013 sek\u00e4 lis\u00e4ksi, tadaa, Janna Haavisto itse! Grus Grus Teatterin t\u00e4m\u00e4n vuoden uusien esitysten teemana on \u201dhenkil\u00f6kohtaisuus\u201d. Teema her\u00e4tt\u00e4\u00e4 itsess\u00e4ni heti halun vastustaa sit\u00e4, sill\u00e4 onhan oman el\u00e4m\u00e4n esitteleminen muuttunut somen my\u00f6t\u00e4 normiksi. Toisen aallon feminismista historiaan j\u00e4\u00e4nyt julistus \u201chenkil\u00f6kohtainen on poliittista\u201d n\u00e4ytt\u00e4ytyy itselleni nyt uudessa valossa, kun kaikki on koko ajan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n henkil\u00f6kohtaista. Tuntuu jopa, ett\u00e4 identiteetist\u00e4 on tullut valuutan kaltaista p\u00e4\u00e4omaa internetin huomiomarkkinoilla. Onko el\u00e4m\u00e4 muuttunut kilpailuksi siit\u00e4, kenell\u00e4 on isoin trauma ja kuka tekee siit\u00e4 vet\u00e4vimm\u00e4n somepostauksen, kirjan tai podcastin (tai teatteriesityksen)?! Eik\u00f6 min\u00e4keskeisess\u00e4 maailmassa oman itsen k\u00e4ytt\u00e4minen esityksen l\u00e4ht\u00f6kohtana ole siis laiskaa?\u00a0<\/span><\/p>

Kaikki taide on l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti henkil\u00f6kohtaista. Vain min\u00e4 voin tehd\u00e4 minun havaintoni. Oman teini-ik\u00e4ni kirjallinen idoli Pentti Saarikoski sanoi: \u201cJokaisella on t\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien t\u00e4m\u00e4ns\u00e4 \/ johon h\u00e4n t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on sidottu\u201d. T\u00e4m\u00e4 jokaisen oma \u201ct\u00e4m\u00e4\u201d on uniikki maailmassa olemisen tapa. Opetusurallani huomasin, ett\u00e4 opiskelijoille oli luontaista kiinnostua ensin itsest\u00e4\u00e4n eli tilanteista, jotka ovat synnytt\u00e4neet heiss\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n voimakkaita tunnekokemuksia. Kutsun t\u00e4t\u00e4 havaintoaluetta psykologiseksi laariksi. My\u00f6s min\u00e4 olen aloittanut kirjoittamisen n\u00e4in: 7-vuotiaana kirjoitin siit\u00e4, kun pihan isot pojat kiusasivat minua ja teini-i\u00e4ss\u00e4 jatkoin luontevasti erorunojen maailmaan.\u00a0<\/span><\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t
Kuva: Janna Haaviston arkisto<\/figcaption>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/figure>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Pelkk\u00e4 navanymp\u00e4rysmatkailu ei riit\u00e4, jos haluaa tehd\u00e4 teoksia, jotka kasvavat yksityisest\u00e4 yleiseen. Kuten sanoin aiemmin: havaintoja t\u00e4ytyy tehd\u00e4 paljon. Jos ja kun kiinnostuksen kohteena on min\u00e4, min\u00e4\u00e4 kannattaa tutkia laaja-alaisesti. L\u00f6yd\u00e4nk\u00f6 min\u00e4n tunnekokemukseen liittyvi\u00e4 asioita, jotka sijaitsevat yhteiskunnallisessa tai globaalissa laarissa? Mik\u00e4 yhteys min\u00e4-materiaalilla on maapalloon? Kaikkein parhaissa taideteoksissa on mielest\u00e4ni mukana havaintoja universaalista, isojen filosofisten kysymysten laarista. K\u00e4sitell\u00e4\u00e4n rakkauden, kuoleman ja jonkun ihmisymm\u00e4rryst\u00e4 suuremman (kutsutaan sit\u00e4 vaikka jumalaksi tai energiaksi) kaltaisia asioita ja kysyt\u00e4\u00e4n esimerkiksi mit\u00e4 on hyv\u00e4 el\u00e4m\u00e4, miten kannattaa el\u00e4\u00e4. Ja ehk\u00e4 parhaimmillaan taide on kilvoittelua ehdottomassa rakkaudessa, jolloin usko maailmasta erilliseen min\u00e4\u00e4n hapertuu.<\/span><\/p>

HAVAINNOISTA SUODATTUU AIHE<\/b><\/p>

Kun tapasin Jannan ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa Vakken tiimoilta, h\u00e4n oli valmistellut esityst\u00e4 jo reilun vuoden. H\u00e4nell\u00e4 oli runsaasti materiaalia, jota oli jo karsittu ja j\u00e4rjestelty. Oli olemassa Vakken alustava muoto, oli k\u00e4velyreitti ja k\u00e4sikirjoitus. Janna teki minulle raakal\u00e4pimenon, k\u00e4velimme Varissuolla, h\u00e4n pys\u00e4hteli ja esitti kohtausaihioita tai kertoi ideoitaan ja improsi. Viipyilimme nuorisotalon pihassa ja tutkimme kerrostalon tolppaa. Koska minun piti p\u00e4\u00e4st\u00e4 materiaaliin nopeasti sis\u00e4lle, purin k\u00e4sikirjoituksen ja l\u00e4pimenon materiaalin ns. lakanamuotoon eli excel-taulukkoon. K\u00e4sikirjoitus oli olemassa tekstitiedostona, mutta se ei palvellut Vakkea parhaalla tavalla, sill\u00e4 puhuttu teksti ei ollut esityksen keskeisin k\u00e4ynniss\u00e4 pit\u00e4v\u00e4 voima. Materiaalin purkaminen visuaaliseen muotoon tuo aina ihanan tunteen siit\u00e4, ett\u00e4 materiaali olisi hallinnassa. Purin lakanaan puhutun tekstin lis\u00e4ksi mm. esityksen paikat, Jannan esitt\u00e4m\u00e4n nykyklovnihahmo Taika Ansa Id\u00e9n ja yleis\u00f6n toiminnat. Hahmottelin, miten esityksen ydinasiat eli ys\u00e4ri ja teiniys n\u00e4kyiv\u00e4t eri kohtauksissa. Puhuimme musiikista ja Jannan nuoruuden idoleista sek\u00e4 ys\u00e4rin ilmi\u00f6ist\u00e4. Kai kaikki t\u00e4m\u00e4n tekstin lukijat muuten tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 ys\u00e4rill\u00e4 oli tissibaareja, joissa naiset tarjoilivat yl\u00e4osattomissa?\u00a0<\/span><\/p>

Janna teki selv\u00e4n rajauksen, ett\u00e4 h\u00e4n ei tee teosta trauma edell\u00e4. H\u00e4n korosti, ett\u00e4 ei halua tehd\u00e4 tyypillist\u00e4 l\u00e4hi\u00f6rankistelua. Varissuon \u201chuonon maineen\u201d korostamisessa ei ollut j\u00e4rke\u00e4, koska h\u00e4n on aina ollut ylpe\u00e4 vakkelaisista juuristaan. Arvovalinta n\u00e4kyi konkreettisesti siten, ett\u00e4 esityksen reitti ei kulkenut paikkoihin, jotka olivat ys\u00e4rill\u00e4 kuuluisia v\u00e4kivaltatekojen takia.\u00a0<\/span><\/p>

Yksi tapa et\u00e4\u00e4nnytt\u00e4\u00e4 min\u00e4-materiaalia on yksinkertaisesti aika. Jannan ys\u00e4rinuoruudesta on kulunut tarpeeksi aikaa, ja teiniyden bioj\u00e4te on ehtinyt kompostoitua. Kun tutkimme k\u00e4sikirjoitusta, kohtausaihioita ja muuta materiaalia, Jannan p\u00e4iv\u00e4kirjoja ja vanhoja valokuvia, materiaalista suodattui esiin henkil\u00f6kohtaisia muistoja laajempi aihe, naiseksi kasvaminen. Janna sanallisti esityksen keskeisen ajatuksen: \u201dys\u00e4rill\u00e4 ei saanut n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 heikkoutta\u201d. Nykytodellisuus vahvisti havaintomme edelleen ajankohtaisiksi, kun euroviisujen alla mediassa nousi j\u00e4lleen kerran keskustelu siit\u00e4, miten nainen eli t\u00e4ll\u00e4 kertaa Erika Wikman, saa pukeutua ja viulisti Linda Lampenius puhui ys\u00e4rin sovinistisuudesta<\/a>. Ja me ihmettelimme, miten naisen seksuaalisuutta ja nautintoa ei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n voida n\u00e4hd\u00e4 iloisena asiana!<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t
Kuva: Janna Haaviston arkisto<\/figcaption>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/figure>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

\u00c4KKIL\u00c4HT\u00d6, ESITYKSEN MUOTOINEN MATKA\u00a0<\/b><\/p>

Jannan teini-ik\u00e4, ys\u00e4ri ja Varissuon l\u00e4hi\u00f6 olisivat tarjonneet mit\u00e4 mehukkaampia muistoja, hahmoja ja tilanteita, mutta kaikkea ei voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Materiaalin karsiminen on samalla teoksen muodon synnytt\u00e4mist\u00e4. Tarjoillaanko materiaali yleis\u00f6lle draamamonologin vai installaation muodossa? Muoto voi synty\u00e4 sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4, mutta toisaalta my\u00f6s muoto ohjaa sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n liittyvi\u00e4 valintoja. Ajattelen, ett\u00e4 muoto on sit\u00e4 mik\u00e4 n\u00e4kyy ulosp\u00e4in ja rakenne puolestaan pit\u00e4\u00e4 teoksen kasassa sis\u00e4lt\u00e4p\u00e4in, vaikka joskus rakenne voi olla my\u00f6s n\u00e4kyv\u00e4.<\/span><\/p>

Grus Grusilla on kehitetty, testattu ja toimivaksi todettu tuotantokehys nimelt\u00e4 <\/span>\u00c4kkil\u00e4hd\u00f6t l\u00e4helle \u2013 Sista minuten<\/span><\/i>. \u00c4kkis-konseptin ehdot m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t muotoa: kyseess\u00e4 on sooloesitys, joka tehd\u00e4\u00e4n julkiseen tilaan. Kaiken rekvisiitan on mahduttava lentolaukkuun ja kestoksi suositellaan maksimissaan reilua tuntia. Konsepti kutsuu ajattelemaan esityst\u00e4 matkana, jolla arkista ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 tutkitaan turistin silmin. Tavoitteena on, ett\u00e4 katsoja palaa esityksest\u00e4 arkeensa uutena ihmisen\u00e4, kuin loman j\u00e4lkeen. Matka on vain paljon halvempi eik\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 kuormiteta lentomatkailulla. Vakke tehtiin \u00c4kkis-konseptiin ja muoto lainattiin turismin maailmasta: opastettu k\u00e4velykierros.\u00a0<\/span><\/p>

Vaikka esityksen nimi, <\/span>Varissuo \u2013 nittiotalets ton\u00e5rssafari<\/span><\/i>, oli p\u00e4\u00e4tetty jo yli vuotta aiemmin, intuitiivisesti, se loksahti yhteen Jannan sanallistaman aiheen kanssa (\u201cys\u00e4rill\u00e4 ei saanut n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 heikkoutta\u201d). Olimme molemmat tietoisia, ett\u00e4 safari<\/span>\u2060<\/span>-sanan k\u00e4ytt\u00e4minen Varissuon yhteydess\u00e4 on riskialtista. Tulkittaisiinko se rasismiksi?3<\/em><\/span> Pidimme rohkeaa nimivalintaa kuitenkin perusteltuna, sill\u00e4 esityksen keskeinen henkinen maisema on ys\u00e4riteiniys. Nuoruus n\u00e4ytt\u00e4ytyi villiel\u00e4inten maailmana, jossa k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 ohjaavat biologiset vietit, lauman ulkopuolelle j\u00e4\u00e4misen pelko ja henkisen raatelun kohteeksi joutuminen. <\/span>Teinisafarilla<\/span><\/i> ei tarkkailla leijonia vaan itse\u00e4 ja muita ik\u00e4tovereita. Varissuota katsotaan esityksess\u00e4 \u201cvain\u201d kaupunginosana eik\u00e4 Turun huonomaineisimpana l\u00e4hi\u00f6n\u00e4.\u00a0<\/span><\/p>

K\u00e4yt\u00e4n esityksen rakenteesta muistamisen vertauskuvaa. Esitys ei rakennu Janna Haaviston psykologisen kasvukertomuksen varaan, eik\u00e4 alussa esitet\u00e4 ongelmaa, joka sitten k\u00e4rjistyy ja lopussa ratkaistaan. Sen sijaan esityksess\u00e4 ajelehditaan muistosta toiseen, paikasta paikkaan. Hetkien v\u00e4lille syntyy kytk\u00f6ksi\u00e4 ja syy-seuraus- suhteita, mutta tilaa on my\u00f6s sattumalle ja absurdille huumorille.

<\/span><\/p>

ITSEVARMA JA\u00a0 ARVAAMATON TAIKA ANSA<\/b><\/p>

T\u00e4rke\u00e4 esityksen dramaturginen ratkaisu on esiintymisen tapa ja t\u00e4ss\u00e4 palaan henkil\u00f6kohtaisuuden k\u00e4sittelyyn. Puhuimme Jannan kanssa Vakkesta autofiktiivisen\u00e4 esityksen\u00e4. 4<\/em><\/span> Omael\u00e4m\u00e4kerralliset, min\u00e4-materiaaliset esitykset eiv\u00e4t ole mielest\u00e4ni t\u00e4ysin verrattavissa autofiktiiviseen kirjallisuuteen, sill\u00e4 kirja on ajan ja paikan ylitt\u00e4v\u00e4 taideteos, kun taas esitys on aina preesensiss\u00e4, t\u00e4ss\u00e4 ja nyt. Lis\u00e4ksi esitystilanne kehyst\u00e4\u00e4 \u201caidon\u201d ihmisen aina enempi tai v\u00e4hempi \u201chenkil\u00f6ksi\u201d. Esitt\u00e4misen aste riippuu tietysti siit\u00e4 toimitaanko teatterikontekstissa, jossa n\u00e4ytell\u00e4\u00e4n \u201ctoista\u201d, vai performanssifestivaalilla, jossa tehd\u00e4\u00e4n tekoja \u201comana itsen\u00e4\u201d. My\u00f6s teoksen vastaanottotilanne on erilainen: esiintyj\u00e4 on fyysisesti l\u00e4sn\u00e4 ja ottaa vastaan yleis\u00f6n v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n reaktion.<\/span><\/p>

Janna oli valinnut esiintymisen tavaksi nykyklovnerian. Se on luonteva valinta, sill\u00e4 Janna on lajin asiantuntija, itse asiassa ensimm\u00e4inen suomalainen, joka on valmistunut klovnerian maisteriksi Tukholman teatterikorkeakoulusta. Lis\u00e4ksi Janna on erikoistunut fyysiseen ilmaisuun ja karakteerity\u00f6h\u00f6n. Esityksen matkaoppaana toimii Taika Ansa Id\u00e9, Jannan kehitt\u00e4m\u00e4 nykyklovnihahmo, jota h\u00e4n on k\u00e4ytt\u00e4nyt aiemminkin esityksiss\u00e4\u00e4n. T. A. Id\u00e9 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 positiivista yl\u00e4statusta ja suhtautuu kaikkeen, ainakin aluksi, uteliaasti. T. A. Id\u00e9 rakastaa itse\u00e4\u00e4n, onhan h\u00e4n \u201ckaikkien alojen erityisasiantuntija\u201d. H\u00e4n ei pelk\u00e4\u00e4 ottaa tilaa, eik\u00e4 h\u00e4n pyytele olemassaoloaan anteeksi. Taika Ansa on kuin teini, yht\u00e4 arvaamaton ja dramaattinen, ja v\u00e4lill\u00e4 \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4n itsevarma. Hahmossa korostuvat l\u00e4sn\u00e4olo, nopea reagointi ja v\u00e4lit\u00f6n vuorovaikutus, ja Taika Ansa ottaa my\u00f6s riskej\u00e4, mik\u00e4 saattaa tarkoittaa ep\u00e4onnistumista. Esiintymistapa tuo mukanaan esitykseen itselleen nauramisen mahdollisuuden, mik\u00e4 tuntuu tarpeelliselta vastapainolta henkil\u00f6kohtaisuudelle.<\/span><\/p>

Vakkessa Jannan keho kantaa kerroksia. N\u00e4emme Janna Haaviston esitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Taika Ansaa, joka johdattaa katsojat \u201dmyyttisen taiteilija Janna Haaviston nuoruuteen\u201d ja v\u00e4lill\u00e4 esityksess\u00e4 vilahtaa my\u00f6s \u201citse taiteilija Janna Haavisto\u201d. Identiteetti\u00e4 ei lukita, vaan sill\u00e4 leikit\u00e4\u00e4n, ja t\u00e4m\u00e4kin muistuttaa minua teini-i\u00e4st\u00e4. Todellisuuden teinijannatkin vaihtelevat identiteetti\u00e4\u00e4n koulun hikarista Jokken kippolla hengaavaan pahikseen ja boheemista teatterityypist\u00e4 muodin edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4\u00e4n Tukholman trendivaatteet niskassaan. Kun itse\u00e4 ei lukita yhteen identiteettiin tai oteta kuolemanvakavasti, henkil\u00f6kohtainen materiaali alkaa paljastaa universaaleja asioita.<\/span><\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t
Kuva: Jannan Haaviston arkisto<\/figcaption>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/figure>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Kirkkaimmin t\u00e4m\u00e4 identiteettipelin kerroksellisuus on l\u00e4sn\u00e4 kuukautisjuhlissa. Taika Ansa saa yleis\u00f6n nostamaan vodka-smurffilimu-cocktailin ja skoolaamaan taiteilija Janna Haaviston kuukautisille, mutta samassa kertoo Haaviston k\u00e4rsineen hedelm\u00e4llisyysongelmista \u2013 ja koko ajan me n\u00e4emme, ett\u00e4 oikea Janna on raskaana! Klovnihahmo vet\u00e4\u00e4 maton katsojien jalkojen alta ja aiheuttaa ristiriitaisen, yht\u00e4 aikaa vakavan ja kepe\u00e4n tunteen.\u00a0<\/span><\/p>

Yhteisen prosessimme alussa Janna tunsi olevansa jumissa muistojensa kanssa. Niit\u00e4 oli hankala muunnella, teki mieli pysy\u00e4 vain faktoissa. Dramaturgi ei ole sidoksissa tekij\u00e4n tunnekokemukseen, vaan tarkastelee materiaalia \u201cvain matskuna\u201d. Esitys kaipasi lis\u00e4\u00e4 kierroksia. Mietimme sellaisia katsojia, jotka tulisivat katsomaan esityst\u00e4 ensisijaisesti Varissuon takia ja joille Janna olisi persoonana never heard. Heille ei riitt\u00e4isi pelkk\u00e4 anekdoottien vy\u00f6rytt\u00e4minen.\u00a0<\/span><\/p>

Olin itse erityisen innoissani niist\u00e4 kohdista, joissa Taika Ansa kehui Janna Haavistoa, ja siksi kannustin k\u00e4rjist\u00e4m\u00e4\u00e4n. Itsekehu liittyy olennaisesti esityksen ydinsis\u00e4lt\u00f6\u00f6n. Niin ys\u00e4rill\u00e4 kuin yh\u00e4 nyky\u00e4\u00e4nkin tytt\u00f6jen ja naisten odotetaan pienent\u00e4v\u00e4n itse\u00e4\u00e4n ja piilottamaan suurin piirtein kaikki ominaispiirteens\u00e4. Naisten pit\u00e4isi olla l\u00e4hinn\u00e4 ohuita, sileit\u00e4 ja hiljaisia koristeita. Miesneroille pystytet\u00e4\u00e4n kyll\u00e4 patsaita, annetaan palkintoja ja perustetaan liputusp\u00e4ivi\u00e4 \u2013 eli siis totta kai <\/span>Ys\u00e4rin teinisafarin<\/span><\/i> t\u00e4ytyy olla fanikierros myyttisen taiteilija Janna Haaviston kiilakorkotennareiden j\u00e4ljille! K\u00e4ytin \u201cmit\u00e4 jos\u2026?\u201d -kysymyst\u00e4 apuna. Mit\u00e4 tapahtuisi, jos aivan kaikki Varissuolla liittyisi Janna Haavistoon? Mit\u00e4 jos kalliot olisivat muotoutuneet juuri t\u00e4llaiseksi, siksi ett\u00e4 Janna Haavisto kulki niill\u00e4 vuosina 1980-1999? Mit\u00e4 jos tekisimme esityst\u00e4 niin kuin teini, joka uskoo olevansa maailman keskipiste? Taika Ansa alkoi jutella ohikulkijoille, koirille ja variksille, koska he kaikki ovat paikalla vain Janna Haaviston takia.
<\/span><\/p>


YLEIS\u00d6SUHTEESTA<\/b><\/p>

Kun tehd\u00e4\u00e4n esityst\u00e4 julkiseen tilaan, katsojan roolia t\u00e4ytyy pohtia tarkkaan. Perinteisess\u00e4 teatteritilassa kaikki tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 yleis\u00f6 istuu paikoillaan ja seuraa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n tapahtumia ja sitten lopussa taputetaan. Katsojan rooli on olla todistaja ja kokija. Paikkasidonnaisessa esityksess\u00e4 katsoja ei aina tied\u00e4, miten toimia, joten esityksen fyysisi\u00e4 ja psyykkisi\u00e4 turvarakenteita t\u00e4ytyy mietti\u00e4 etuk\u00e4teen. Jos katsoja kokee olonsa ep\u00e4varmaksi, h\u00e4n saattaa alkaa vastustaa esityst\u00e4. Hommasta tulee j\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4\u00e4 sek\u00e4 esiintyjille ett\u00e4 yleis\u00f6lle.\u00a0<\/span><\/p>

Opastettu k\u00e4velykierros tarjosi katsojille tutun rakenteen. Esityksen alussa Janna, jo Taika Ansa Id\u00e9n roolissa, minglasi katsojien kanssa. Hetki oli t\u00e4rke\u00e4 erityisesti sellaisia katsojia ajatellen, jotka eiv\u00e4t olleet koskaan n\u00e4hneet yht\u00e4\u00e4n Grus Grusin esityst\u00e4 ja jotka ovat tulleet katsomaan ehk\u00e4 t\u00e4ysin erilaiseksi kuvittelemaansa esityst\u00e4. Katsojien odotukset ik\u00e4\u00e4n kuin nollattiin ja heille annettiin esityksen \u201clukuohje\u201d. Taika Ansa puhutteli katsojia Janna Haavisto -seuran j\u00e4senin\u00e4 eli he saivat roolin, johon el\u00e4yty\u00e4 valitsemallaan tavalla, tai olla el\u00e4ytym\u00e4tt\u00e4. Janna kertoi my\u00f6s k\u00e4velykierroksen s\u00e4\u00e4nn\u00f6t, mink\u00e4 j\u00e4lkeen h\u00e4n johdatteli katsojat havainnoimaan ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 aistit avoinna.\u00a0

<\/span><\/p>

ESITYS JA VARISSUON TEINIT KOHTAAVAT<\/b><\/p>

Testasimme esityksen toimivuutta koekatsojilla useaan kertaan. Minusta oli erityisen hyv\u00e4 (ja harvinainen ratkaisu), ett\u00e4 koekatsojavaihe jakautui useammalle viikolle. Normaalisti koeyleis\u00f6\u00e4 saadaan mukaan aivan loppuvaiheessa, jolloin on kiire saada kaikki valmiiksi. Olimme jo aiemmin kahdenkeskisiss\u00e4 treeneiss\u00e4 huomanneet, ett\u00e4 ohikulkijat, erityisesti nuoret, kiinnostuivat oudosta toiminnastamme ja l\u00e4htiv\u00e4t seuraamaan esityst\u00e4. Esityksen, maksaneen yleis\u00f6n ja t\u00e4m\u00e4n todellisen Varissuon kohtaaminen toi esitykseen kokonaan uuden tason. Hommaan tuli mukavaa arvaaamattomuutta! V\u00e4h\u00e4n niin kuin koko esitys olisi ollut herkk\u00e4 ja haavoittuvainen mutta kokeilunhaluinen teini, joka ei t\u00e4ysin tied\u00e4 rajojaan! Taika Ansan klovnin logiikka sek\u00e4 Jannan avoin l\u00e4sn\u00e4olo ja nopea reagointikyky kuitenkin\u00a0 toimivat jo harjoituksissa turvarakenteena haastavissakin tilanteissa.\u00a0<\/span><\/p>

Oli koskettavaa ja my\u00f6s ristiriitaista n\u00e4hd\u00e4, miten ys\u00e4rinuoruuden ilmi\u00f6t toistuvat yh\u00e4 edelleen. Tyt\u00f6t tarkkailivat esityst\u00e4 yleens\u00e4 et\u00e4\u00e4mp\u00e4\u00e4 ja lipuivat varovaisina yleis\u00f6n ja Taika Ansan liepeille. Teinipojat puolestaan tunkeutuivat esitykseen kysym\u00e4tt\u00e4, he keskeyttiv\u00e4t ja yrittiv\u00e4t omia koko shown. Kun nuorisotalon pihassa tanssittin limudiskossa, tyt\u00f6t seurasivat Taikan koreografiaa, mutta pojat sooloilivat ja esitteliv\u00e4t koko liikerepertuaarinsa.\u00a0<\/span><\/p>

Ensi-illassa limudiskoon ly\u00f6tt\u00e4ytyi poikaryhm\u00e4. Yksi kehui omistavansa massiiviset pallit, toinen heitt\u00e4ytyi diskotunnelmaan ja esitteli notkeaa lantiotaan. Uhoaja toisteli palli-asiaansa, kunnes Taika reagoi ja pyysi kertomaan palleista lis\u00e4\u00e4. \u201cSulla ei ole palleja ollenkaan\u201d, poika sanoi ja Taika Ansa vastasi: \u201cMist\u00e4s tied\u00e4t!\u201d. Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4n vuoropuheluun reagoitiin yleis\u00f6ss\u00e4 nauramalla, mutta tanssista nauttiva poika tulkitsi tilanteen toisin. H\u00e4n koki, ett\u00e4 yleis\u00f6 nauroi h\u00e4nen upealle liikekielelleen ja purskahti itkuun. Janna reagoi hetkess\u00e4 ja lohdutti poikaa. Hetki yht\u00e4 aikaa nauratti, h\u00e4mmensi ja kosketti. Esityksen keskeinen havainto t\u00f6rm\u00e4si nykyhetkeen ja muuttui uudeksi todellisuudeksi: saako nykyajan teinisafarilla n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 heikkoutta?\u00a0<\/span><\/p>

\u00a0<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t
Kuva: Frans Rinne <\/figcaption>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/figure>\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

L\u00e4hteet ja viitteet
1.Saara Rautavuoma & Elina Snicker (toim.): N\u00e4ytelm\u00e4n tulevaisuus. Puhetta laadusta. <\/span>https:\/\/www.tinfo.fi\/documents\/uno_naytelman-tulevaisuus_web-sivuittain_2022.pdf<\/span><\/a>
2. Toisinaan pohdin my\u00f6s mit\u00e4 esitys tekee todellisuudelle ja mihin todellisuus tarvitsee esityst\u00e4.
3.<\/span>Safari on swahilinkielinen sana, joka tarkoittaa (tutkimus)matkaa. Sana yhdistet\u00e4\u00e4n Afrikan savanneilla teht\u00e4viin retkiin, mutta my\u00f6s Suomessa j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n poro- ja karhusafareita.
4.\u00a0Autofiktio on kirjallisuudesta lainattu termi. Sill\u00e4 tarkoitetaan teosta, yleisimmin romaania, jossa kirjailija k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n kertojana ja p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n\u00e4. Autofiktiivisen teoksen sis\u00e4lt\u00f6 koostuu kirjailijan oman el\u00e4m\u00e4n \u201ctosi\u201d materiaalista ja fiktiosta, sepitteest\u00e4. Autofiktion m\u00e4\u00e4rittelyst\u00e4 (sek\u00e4 sen hyvyydest\u00e4 ja huonoudesta) kiistell\u00e4\u00e4n kirjailijoiden keskuudessa jatkuvasti.<\/span><\/p>

\u00a0<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Prosessini Varissuo \u2013 Ys\u00e4rin teinisafarin dramaturgina Marja Kangas Kun kerron, ett\u00e4 ty\u00f6skentelen dramaturgina Grus Grus Teatterissa, ihmiset kysyv\u00e4t minulta usein \u201deli mit\u00e4 sin\u00e4 siis teet?\u201d. Kysymys onkin \u00e4lytt\u00f6m\u00e4n hyv\u00e4, sill\u00e4 teatterikent\u00e4ll\u00e4 on edelleen erilaisia k\u00e4sityksi\u00e4 dramaturgin ty\u00f6st\u00e4 ja ty\u00f6nkuva vaihtelee my\u00f6s tekij\u00e4- ja produktiokohtaisesti….<\/p>","protected":false},"author":4,"featured_media":5175,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-5170","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blog"],"meta_box":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/grusgrus.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5170","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/grusgrus.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/grusgrus.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/grusgrus.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/grusgrus.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=5170"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/grusgrus.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5170\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5184,"href":"https:\/\/grusgrus.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5170\/revisions\/5184"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/grusgrus.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/media\/5175"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/grusgrus.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=5170"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/grusgrus.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=5170"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/grusgrus.fi\/sv\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=5170"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}