Kadotin tarpeen ohjata vuonna 2016 kun sain valmiiksi massiivityön “Hamlet, koko totuus”. Kokemus ei ollut traaginen vaan hämmentävä. Vein sen jälkeen lähinnä loppuun töitä, jotka olin päättänyt toteuttaa jo ennen Hamletia. Kesällä 2019 huomasin, että ohjaajan ammatti on erityinen ja minua edelleen viehättävä ainakin yhdessä mielessä: “lupa tuijottaa liian pitkään”. Rakastan ihmisten katselemista. Jos kahvilassa tai kadulla tuijottaisin jotakuta niin kauan kuin haluaisin siitä tulisi seurauksia, mutta töissä saan katsella päästä varpaisiin toisia ja ajan kanssa.
