{"id":5152,"date":"2025-06-19T11:09:07","date_gmt":"2025-06-19T11:09:07","guid":{"rendered":"https:\/\/grusgrus.fi\/?p=5152"},"modified":"2026-01-23T04:04:56","modified_gmt":"2026-01-23T04:04:56","slug":"ihmettelyn-ja-yhteyden-laboratoriossa-esityksen-ohjaajan-ja-dramaturgin-vuoropuhelu","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/grusgrus.fi\/en\/ihmettelyn-ja-yhteyden-laboratoriossa-esityksen-ohjaajan-ja-dramaturgin-vuoropuhelu\/","title":{"rendered":"Ihmettelyn ja yhteyden laboratoriossa &#8211; esityksen ohjaajan ja dramaturgin vuoropuhelu"},"content":{"rendered":"<div data-elementor-type=\"wp-post\" data-elementor-id=\"5152\" class=\"elementor elementor-5152\" data-elementor-post-type=\"post\">\n\t\t\t\t<div class=\"elementor-element elementor-element-989750d e-flex e-con-boxed e-con e-parent\" data-id=\"989750d\" data-element_type=\"container\">\n\t\t\t\t\t<div class=\"e-con-inner\">\n\t\t\t\t<div class=\"elementor-element elementor-element-e496679 elementor-widget elementor-widget-heading\" data-id=\"e496679\" data-element_type=\"widget\" data-widget_type=\"heading.default\">\n\t\t\t\t<div class=\"elementor-widget-container\">\n\t\t\t\t\t<h2 class=\"elementor-heading-title elementor-size-default\">Esityksen ohjaajan ja dramaturgin vuoropuhelu<\/h2>\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<div class=\"elementor-element elementor-element-170aa52 e-flex e-con-boxed e-con e-parent\" data-id=\"170aa52\" data-element_type=\"container\">\n\t\t\t\t\t<div class=\"e-con-inner\">\n\t\t\t\t<div class=\"elementor-element elementor-element-75c79c8 elementor-widget elementor-widget-text-editor\" data-id=\"75c79c8\" data-element_type=\"widget\" data-widget_type=\"text-editor.default\">\n\t\t\t\t<div class=\"elementor-widget-container\">\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t<p><strong>Ihmettelyn ja yhteyden laboratoriossa<\/strong><\/p><p>Sandrina, esityksen luoja, ohjaaja ja koreografi:<br \/>Idea esitykseen syntyi jo vuonna 2018, kun ty\u00f6stimme toista teosta. Treeneiss\u00e4 oli k\u00e4ynniss\u00e4 materiaalien kokeiluvaihe ja lattia oli t\u00e4ynn\u00e4 erilaisia esineit\u00e4. Yst\u00e4v\u00e4ni piipahti paikalle pienen vauvansa kanssa, me aikuiset juttelimme ja vauva py\u00f6ri lattialla. Kesken kaiken havahduimme siihen, kun vauva leikki verisen lateksik\u00e4den kanssa. N\u00e4in vauvan ja irtok\u00e4den \u2013 kauhuelementin \u2013 yhdistelm\u00e4ss\u00e4 heti jotain hyvin hauskaa: \u201dFrankensteinin vauva!\u201d N\u00e4ky oli yht\u00e4 aikaa s\u00f6p\u00f6 ja ep\u00e4mukava. Idea j\u00e4i muhimaan ja oman lapsen saamisen my\u00f6t\u00e4 halusin jatkaa aiheen parissa. Onko mahdollista tehd\u00e4 vauvateatteriesitys, jonka l\u00e4ht\u00f6kohtana on aikuisille suunnattu sci-fi-romaani?<\/p><p>Marja, esityksen dramaturgi:<br \/>Innostuin heti, kun kuulin esityksen nimen: Frankenstein by Baby! Nimi kertoi minulle tunnistettavasta ja samalla v\u00e4h\u00e4n vaarallisesta tai ainakin sopimattomasta havainnosta. Minulla ei ole lapsia ja vauvat vaikuttavat minusta usein hirvi\u00f6m\u00e4isilt\u00e4 olennoilta. Kun katson esityksi\u00e4 tai luen kirjoja \u2013 koen taidetta \u2013 minua kiinnostaa ennen kaikkea taiteilijan suhde todellisuuteen. Mik\u00e4 on h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n esitykseksi tekemisen arvoista? Mit\u00e4 todellisuudesta tehty\u00e4 havaintoa teos k\u00e4sittelee? Parhaimmat havainnot ovat tarkkoja ja mielest\u00e4ni my\u00f6s vinoja. Arkista asiaa katsotaan uudesta n\u00e4k\u00f6kulmasta, ihmetellen. Mielest\u00e4ni t\u00e4llainen katse on Grus<br \/>Grusissa tyypillist\u00e4, kuten t\u00e4ss\u00e4 teoksessa, kun Sandrina tekee kauhuromaaniklassikkoa vauvoille.<\/p><p>Sandrina:<br \/>Kun luin Mary Shelleyn romaanin, yll\u00e4tyin siit\u00e4 miten v\u00e4h\u00e4n oikeasti tunsin teosta. Kaikki tuntevat varmasti ikoniset kuvat hirvi\u00f6n laatikkomaisesta p\u00e4\u00e4st\u00e4, mutta romaani on elokuvaa paljon syv\u00e4llisempi. Minusta romaani kertoo ensisijaisesti ep\u00e4onnistuneesta vanhemmuudesta. Kirjassa hirvi\u00f6t\u00e4 katsotaan ymm\u00e4rt\u00e4vin silmin. Olennon hirvi\u00f6m\u00e4isyys ei johdu siit\u00e4, ett\u00e4 tohtori Frankenstein luo sen kuolleiden ruumiinosista. Frankenstein ei huolehdi luomuksestaan vaan hylk\u00e4\u00e4 sen heti syntym\u00e4n j\u00e4lkeen. Hylk\u00e4\u00e4minen tekisi kenest\u00e4 tahansa hirvi\u00f6n!<\/p><p>Marja:<br \/>Hirvi\u00f6 etsii koko romaanin ajan yhteytt\u00e4 toisiin. H\u00e4n on kuin lapsi, joka kaipaa hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4, ja on hirvitt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4net suljetaan ulkopuolelle. Hirvi\u00f6 sanoo Frankensteinille: \u201cKaikki vihaavat ep\u00e4siki\u00f6it\u00e4. Miten paljon sin\u00e4 vihaatkaan minua, joka olen kurjin kaikista el\u00e4vist\u00e4 olennoista! Vaikka olet luojani, sin\u00e4 halveksit minua. Kuitenkin meit\u00e4 liitt\u00e4\u00e4 yhteen side, jonka vain toisen kuolema pystyy katkaisemaan.\u201d<br \/><img fetchpriority=\"high\" decoding=\"async\" class=\"alignnone size-medium wp-image-4618 aligncenter\" src=\"https:\/\/grusgrus.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/BabyFrank-Frans-Rinne-0731-300x200.jpg\" alt=\"\" width=\"300\" height=\"200\" srcset=\"https:\/\/grusgrus.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/BabyFrank-Frans-Rinne-0731-300x200.jpg 300w, https:\/\/grusgrus.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/BabyFrank-Frans-Rinne-0731-1024x683.jpg 1024w, https:\/\/grusgrus.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/BabyFrank-Frans-Rinne-0731-768x512.jpg 768w, https:\/\/grusgrus.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/BabyFrank-Frans-Rinne-0731-1536x1025.jpg 1536w, https:\/\/grusgrus.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/BabyFrank-Frans-Rinne-0731-2048x1366.jpg 2048w, https:\/\/grusgrus.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/BabyFrank-Frans-Rinne-0731-18x12.jpg 18w, https:\/\/grusgrus.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/BabyFrank-Frans-Rinne-0731-350x233.jpg 350w\" sizes=\"(max-width: 300px) 100vw, 300px\" \/><br \/>Sandrina:<br \/>Taustatutkimusta tehdess\u00e4ni luin, ett\u00e4 Mary imetti pient\u00e4 lastaan, kun h\u00e4n alkoi kirjoittaa Frankensteinia. H\u00e4n ajatteli varmasti \u00e4itiytt\u00e4 ja vanhemmuutta. My\u00f6s juuri maailmaan syntyneen olion n\u00e4k\u00f6kulma on tekstiss\u00e4 l\u00e4sn\u00e4, esimerkiksi kohdassa, jossa hirvi\u00f6 kuvaa el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 alkua: \u201cOlin outojen ja moninaisten tuntemusten vallassa, ja min\u00e4 n\u00e4in, tunsin, kuulin ja haistoin samaan aikaan, ja kesti itse asiassa kauan ennen kuin pystyin erottamaan eri aistimukset toisistaan. Muistan ett\u00e4 v\u00e4hitellen voimistuva valo vaivasi minun hermojani, niin ett\u00e4 minun oli pakko ummistaa silm\u00e4ni. Sitten jouduin pimeyden valtaan ja vaivaamaksi, mutta tuskin olin tuntenut t\u00e4m\u00e4n, kun arvatenkin avatessani silm\u00e4ni valo tulvahti j\u00e4lleen tajuntaani.\u201d<\/p><p>Marja:<br \/>Aivotutkija Katri Saarikiven mukaan vauvojen aivot ovat elastiset. Vauvat tutkivat todellisuutta automaattisesti vinolla katseella, heill\u00e4 ei ole sanoja tai k\u00e4sitteit\u00e4, jotka lukitsisivat asiat yhteen tulkintaan. Vauvojen mieli ei ole kangistunut, vaan aivoissa on tilaa pohtia, miten asiat voisivat olla. Ehk\u00e4 vauvat n\u00e4kev\u00e4t esteiden sijaan mahdollisuuksia? Ainakin he kutsuvat meit\u00e4 ei-tiet\u00e4misen tilaan, ajattelutapaan, jossa ei asetuta tiet\u00e4j\u00e4n asemaan, vaan luodaan tilaa jokaiselle l\u00f6yt\u00e4\u00e4 oma tietonsa. Romaanissa on kohtaus, jossa hirvi\u00f6 kohtaa vauvan. Toisin kuin kaikki muut h\u00e4nen kohtaamansa ihmiset, vauva ei pel\u00e4sty h\u00e4nt\u00e4. Hirvi\u00f6 ihmettelee t\u00e4t\u00e4 avoimuutta: \u201dT\u00e4m\u00e4 pieni olento oli el\u00e4nyt vasta niin lyhyen aikaa ettei h\u00e4n ollut ehtinyt ime\u00e4 itseens\u00e4 ennakkoluuloja eik\u00e4 osannut kauhistua rumuuttani.\u201d<\/p><p>Olen alkanut ihailla vauvoja. Kuuntelemisen taidosta kirjoittanut Eino Saari tiivist\u00e4\u00e4: \u201cTarkkaavaisuus on harvinaisin ja puhtain anteliaisuuden muoto\u201d. Todellisuutta ihmettelevi\u00e4 vauvoja voisi pit\u00e4\u00e4 anteliaisuuden ja l\u00e4sn\u00e4olon opettajina. Tavoittelen itsekin ajattelemisen avaruutta sek\u00e4 taiteilijana ett\u00e4 ihmisen\u00e4. Toivon, ett\u00e4 esitys innostaa my\u00f6s meit\u00e4 aikuisia ihmettelem\u00e4\u00e4n maailmaa uudelleen, v\u00e4h\u00e4n vapaammin ja avoimemmin.<\/p><p><img decoding=\"async\" class=\"alignnone size-medium wp-image-4621 aligncenter lazyload\" data-src=\"https:\/\/grusgrus.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/BabyFrank-Frans-Rinne-9312-200x300.jpg\" alt=\"\" width=\"200\" height=\"300\" data-srcset=\"https:\/\/grusgrus.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/BabyFrank-Frans-Rinne-9312-200x300.jpg 200w, https:\/\/grusgrus.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/BabyFrank-Frans-Rinne-9312-683x1024.jpg 683w, https:\/\/grusgrus.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/BabyFrank-Frans-Rinne-9312-768x1152.jpg 768w, https:\/\/grusgrus.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/BabyFrank-Frans-Rinne-9312-1024x1536.jpg 1024w, https:\/\/grusgrus.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/BabyFrank-Frans-Rinne-9312-1365x2048.jpg 1365w, https:\/\/grusgrus.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/BabyFrank-Frans-Rinne-9312-8x12.jpg 8w, https:\/\/grusgrus.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/05\/BabyFrank-Frans-Rinne-9312-scaled.jpg 1707w\" data-sizes=\"(max-width: 200px) 100vw, 200px\" src=\"data:image\/svg+xml;base64,PHN2ZyB3aWR0aD0iMSIgaGVpZ2h0PSIxIiB4bWxucz0iaHR0cDovL3d3dy53My5vcmcvMjAwMC9zdmciPjwvc3ZnPg==\" style=\"--smush-placeholder-width: 200px; --smush-placeholder-aspect-ratio: 200\/300;\" \/><br \/>Sandrina:<br \/>Aivan pienimmillekin lapsille suunnatussa kirjallisuudessa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n kauhua ja isoja filosofisia teemoja, esimerkkin\u00e4 Ulf Starkin Kaikki t\u00e4m\u00e4. Starkin mielest\u00e4 lukeminen on prosessi, jossa teosta ei voi koskaan t\u00e4ysin purkaa. Teokseen k\u00e4tkeytyy selitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, joka her\u00e4\u00e4 eloon vasta kokijan mieless\u00e4. Aikuiset ja lapset el\u00e4v\u00e4t hyvin erilaisissa universumeissa ja palaan koko ajan siihen Starkin ajatukseen, ett\u00e4 lapsen luonnollinen tila on olla ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Esityksen on kunnioitettava tuota tilaa. Haluan luoda laboratorion, jossa nuoren yleis\u00f6n kokemusta ei voi t\u00e4ysin ennakoida, vaan sen sijaan esitys kutsuu mukaan aistimaan, kokemaan, tuntemaan ja t\u00e4ydent\u00e4m\u00e4\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n tapahtumia \u2013 lapsen omalla tavalla.<\/p><p>Marja:<br \/>Stark saa minut pohtimaan onko jopa vaarallista vaatia, ett\u00e4 lasten t\u00e4ytyisi aina ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kaikki se, mit\u00e4 he lukevat tai n\u00e4kev\u00e4t! Vai pit\u00e4isik\u00f6 meid\u00e4n laittaa esitykseen varoitus \u201cesityksess\u00e4 k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 veri on paksua punaista lankaa\u201d? Romaanissa hirvi\u00f6 pohtii tiet\u00e4mist\u00e4: \u201cMiten outoa onkaan tieto luonteeltaan! Kun se on kerran tarttunut mieleen, se takertuu kiinni kuin iilimato kiveen.\u201d Kun hirvi\u00f6n tiedot karttuvat, h\u00e4n kokee surua, koska mielen avaruus alkaa umpeutua.<\/p><p>Sandrina:<br \/>On t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 esitykseen j\u00e4\u00e4 tilaa ihmetykselle ja kokemuksille, joita ei voi sanallistaa. Frankenstein by Baby syntyy liikkeess\u00e4 tekij\u00f6iden ja kokijoiden v\u00e4lill\u00e4. Koko ty\u00f6skentelyprosessin ajan olemme testanneet erilaisia ideoita useaan otteeseen lapsiryhmien kanssa. N\u00e4in \u00e4\u00e4ni, liike, lavastus ja k\u00e4sikirjoitus ovat v\u00e4hitellen muovautuneet. Ty\u00f6skentely yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n tilkkut\u00e4kin kanssa on ollut hauskaa. Aivan kuten Frankenstein kokosi hirvi\u00f6n ompelemalla irrallisia ruumiin osia yhteen, niin my\u00f6s t\u00e4m\u00e4 esitys on ommeltu monista erilaisista ajatuksista ja mielleyhtymist\u00e4: esityksen musiikki, jossa soi kaukainen, romanttinen piano, lihallinen ja s\u00f6p\u00f6 pukusuunnittelu, pehme\u00e4 mutta kirkas esiintyj\u00e4n l\u00e4sn\u00e4olo, kuuluisa sci-fi-romaani ja sen kirjoittaja, joka menetti nelj\u00e4 viidest\u00e4 lapsestaan, fantasiat vastasyntyneen lapsen tuntemattomista kokemuksista&#8230;<\/p><p>Marja:<br \/>Toivon, ett\u00e4 monimerkityksisyys, ihmeellisesti s\u00e4ken\u00f6iv\u00e4 esiintyj\u00e4 ja salaisuuksilta vaikuttavat sanat tekev\u00e4t t\u00e4st\u00e4 esityksest\u00e4 kiinnostavan.<\/p><p>Sandrina:<br \/>Hirvi\u00f6 etsii koko romaanin ajan yhteytt\u00e4 muihin olioihin. Laadukas lapsille suunattu taide syntyy jaetuissa el\u00e4myksiss\u00e4, joissa vauva ja aikuinen kohtaavat. Arvostan itse sellaista lastenteatteria, joka ei ole vain pastellin v\u00e4rist\u00e4 viihdytt\u00e4mist\u00e4 tai opettamista, vaan joka tarjoaa lapsille uusia tapoja n\u00e4hd\u00e4 asioita. Samaan aikaan se voi olla my\u00f6s aikuisille kiinnostava ja hauska. Toivon, ett\u00e4 Frankenstein by Baby on juuri t\u00e4llainen yhteinen ihmettelyn ja ilon laboratorio.<\/p><p>L\u00e4hteit\u00e4 ja lis\u00e4tietoa:<br \/>Mary Shelley: Frankenstein (suom. Paavo Lehtonen), Otava 2024<br \/>Suzanne Burdon: Mary Shelley and motherhood. Blogipostaus.<br \/>https:\/\/www.suzanneburdon.com\/blog\/2017\/5\/13\/mary-shelley-and-motherhood<br \/>Maria Laakso &amp; Johanna Rojola: Frankenstein. Uusi Prometheus. Teoksessa Maria Laakso<br \/>&amp; Johanna Rojola: Taltuta klassikko goes l\u00e4nsimainen kirjallisuus, Tammi 2021<br \/>Katri Saarikivi: Haluatko lapsen oppimiskyvyn? Kolumni. https:\/\/yle.fi\/a\/74-20157614<br \/>Eino Saari: Kuuntelemisen taito. Into Kustannus 2024.<br \/>Ulf Stark: Man m\u00e5ste t\u00e4nka p\u00e5 allt. Lilla Piratf\u00f6rlaget 2024.<br \/>Ulf Stark: Kaikki t\u00e4m\u00e4. Schildts &amp; S\u00f6derstr\u00f6ms 2012.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Esityksen ohjaajan ja dramaturgin vuoropuhelu Ihmettelyn ja yhteyden laboratoriossa Sandrina, esityksen luoja, ohjaaja ja koreografi:Idea esitykseen syntyi jo vuonna 2018, kun ty\u00f6stimme toista teosta. Treeneiss\u00e4 oli k\u00e4ynniss\u00e4 materiaalien kokeiluvaihe ja lattia oli t\u00e4ynn\u00e4 erilaisia esineit\u00e4. Yst\u00e4v\u00e4ni piipahti paikalle pienen vauvansa kanssa, me aikuiset juttelimme&#8230;<\/p>","protected":false},"author":4,"featured_media":4620,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-5152","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blog"],"meta_box":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/grusgrus.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5152","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/grusgrus.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/grusgrus.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/grusgrus.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/grusgrus.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=5152"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/grusgrus.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5152\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5745,"href":"https:\/\/grusgrus.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5152\/revisions\/5745"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/grusgrus.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media\/4620"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/grusgrus.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=5152"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/grusgrus.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=5152"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/grusgrus.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=5152"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}